Onko tämä sinun sisäisen kärsimyksesi ja pettymystesi aiheuttaja?


Uuden gregoriaanisten kalenterivuoden alku on aina täynnä odotuksia ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta, sekä raikkaista muutoksen tuulista.


Vuoden ensimmäiset kuukaudet tuntuvat kuitenkin menevän usein kiville, kun toivomamme uudet alut eivät käynnistykään kalenterivuoden vaihtuessa seuraavaan.


Seurauksena on usein kipuilua ja tunne hallinnan menetyksestä, kun odottamamme mahdollisuudet eivät olekaan niin käsin kosketeltavia kuin mielemme odottaa. Egomme tunnetusti vain lisää vettä myllyyn, ja pahentaa pettymyksen katkeruutta.


Todellisuudessa Kaikkeuden luomisen rytmi ja syklit eivät ole mitattavissa ja ennakoitavissa, eikä niitä voi sitoa ihmisen ylläpitämään tapaan mitata aikaa.


Emme voi katsoa kelloa ja kalenteria laisinkaan, jos haluamme yhdistyä Kosmoksen luovaan flow-tilaan ja hyötyä Kaikkeudessa virtaavista alkemiallisista kosmisista energioista.


Kosmiset energiat ovat jokaisen tietoisen luojan käytettävissä, mutta niiden luonnetta ja toimintaperiaatetta on ymmärrettävä - ja kunnioitettava.


Me voimme työskennellä näiden energioiden kanssa ja antaa niiden vaikuttaa luomisprosessiimme myönteisesti, mutta me emme voi hallita ja määräillä niiden toimintaa. Ne noudattavat universaaleja lakeja.


Myöskään se aikataulu, jolla Kaikkeus luo näillä energioilla kanssamme, ei ole meidän päätettävissämme.


Tietenkin meillä tulee olla selkeä aikomus ja päämäärä, johon toimintamme tähtää, mutta me emme voi ohjailla kulkuamme tietyn reitin mukaisesti ja päättää päätyvämme ennalta harkittuun loppuratkaisuun. Suunnitelmat muuttuvat ja kehittyvät aina matkan varrella.


Kaikkeuden luomisprosessi ei yksinkertaisesti toimi määräysvaltamme alaisuudessa, ja yrittäessämme hallita sitä mielemme ja egomme voimalla, tulemme luoneeksi itsellemme vain turhia sisäisiä kamppailuja.


Mihin meidän tulisi sitten luomistyössämme nojata, jos ei gregoriaaniseen kalenteriin ja sen rytmittämään ajanlaskuun?


Vastaus löytyy planeetallemme elintärkeiden taivaankappaleiden rytmistä ja sykleistä; Auringon valon ja Kuun liikkeiden tuottamista energiatasoisista vaihteluista, joiden vaikutukset tiedostamalla voimme ymmärtää paremmin Kaikkeuden luomisprosessin vaiheita ja elämämme kiertokulkua.


Näistä energioista löytyvät selitykset siihen, miksi meidät välillä pysäytetään ja suorastaan naulitaan paikoillemme, ja miksi vastaavasti joskus luomisen imu vie meidät mukanaan ja tulosta syntyy kuin huomaamatta.


Näin kosmiset voimat määräävät luomisen tahdin, mutta ne eivät anna meille minkäänlaista ennustettavaa ja orjallista aikataulua.


Mutta miksi emme aina voisi olla tässä imussa, ja saavuttaa asioita elämässämme tasaisemmin?


Yksinkertainen vastaus on, että me polttaisimme itsemme loppuun, keskittyessämme täyttämään jokaisen mieleemme tulevan tavoitteen ja mitä luultavimmin tekemään sen vieläpä egoististen ja materiaalisten halujen ohjaamana, vesittäen sielumme todellisen tavoitteen elämäänsä luovana tietoisuutena.


Jos pystyisimme saavuttamaan kaikki mielemme ja egomme tuotokset nopeasti, ottaisimmeko silti vastuun sielumme tärkeimmästä missiosta Maassa, eli spirituaalisen kehityksen asettamisesta etusijalle ja sen tuottaman evoluution saumattoman jatkumon takaamisesta?


Sellaisen vastuun kantaminen vaatii korkeampaa sielullista kehitystasoa, jossa materiaalisiin haluihin hukkuminen ei enää ole vaihtoehto.


On syytä muistaa, että juuri egomme vuoksi planeetan ja ihmiskunnan tietoisuus vajosi pohjamutiinsa, josta olemme sitä nyt vastuullisemmalla luomistyöllämme nostamassa jälleen jumalaiselle tasolle.


Tätä työtä tosin hankaloittaa usein se seikka, että ajanlaskumme ja elämämme aikatauluttaminen ei perustu Kosmoksen rytmien ja sylkien seuraamiseen, vaan kuolevaisuuden harhaan uskovan ihmistietoisuuden luomaan järjestelmään nojaamiseen.


Yritämme turhaan aikatauluttaa luomistyötämme spirituaalisina olentoina omaa voimaamme ja mahdollisuuksiamme rajaavaan ja hallitsevaan systeemiin, jonka rytmiin kiinnittyneet tavoitteemme eivät tule koskaan toteutumaan.


Se luo meille auttamatta kokemuksen epäonnistumisesta ja voimattomuudesta, joka syö uskoa itseemme ja omaan spirituaaliseen vaikutusvaltaamme.


Gregoriaanisen ajanlaskun seuraaminen asettaa meidät väistämättä kuolevaisen rooliin, joka taas aiheuttaa sielullemme valtavia ristiriitoja perimmäisestä olemassaolostaan, syntyperästään ja elämänsä tarkoituksesta.


Gregoriaanisen ajanlaskun ohjaamana me emme siis suinkaan manifestoi unelmiamme ja sieluamme tyydyttävää spirituaalista elämää, vaan ikääntymistä, vanhettumista, ajan loppumista ja elämän lopussa häämöttävää illuusiota kuolemasta ikuisen olemassaolon ja runsaudessa kylpemisen sijaan.


Todellisuudessa pelkomme ei ole asioiden saavuttamattomuus, vaan ajan loppuminen.


Jos siis haluamme oppia ymmärtämään Kaikkeutta ja luoda elämäämme sen sulavassa rytmissä, tulee meidän synkronoitua tietoisesti kuunkiertoon ja auringonvalon vaihteluihin, ja unohtaa ajan mittaaminen tyystin.


Gregoriaaninen ajanlasku ylläpitää illuusiota ajasta, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Miksi me siis mittaisimme elämäämme ja olemassaoloamme (tai tavoitteidemme täyttymistä) jollain sellaisella määreellä, joka ei ole totuudellinen?


Tietenkään emme voi hylätä vielä tällä tietoisuudentasolla toimiessamme totaalisesti kelloa ja kalenteria arjen sujuvuuden vuoksi, mutta meidän ei tulisi asettaa minkäänlaisia odotuksia luomistyöllemme ja elämämme aikataululle gregoriaanisen kalenterin mukaisesti.


Jos haluamme tarkkailla mahdollisuuksiamme vaikuttaa luomistyöhömme, on meidän katsottava kuukalenteria selvittääksemme elämämme spirituaalisen rytmin ja syklien vaihtelut.


Kuun vaikutus spirituaaliseen elämään Maassa on merkittävämpi kuin yleisesti tiedostetaan.


Jos taas tarkoituksena on ymmärtää luomistyön laajemman mittakaavan rytmiä, on suunnattava katse Aurinkoon, Maan elinvoiman antajaan.


Planeettamme akselin kulma ja suunta Aurinkoon on olennaista luomistyömme onnistumisemme kannalta. Se määrittelee, mihin Auringosta tuleva elinvoima suuntautuu sekä spirituaalisesti että materiaalisesti.


Gregoriaaninen kalenteri tiedostaa nämä liikkeet ja niiden vaihtelut, mutta se ei rakennu niiden syklien ympärille.


Siksi hekumointi vuodenvaihteen ympärille kerääntyvistä uusista aluista on vain ihmisen egoistisen tietoisuuden tuotosta. Siihen liittyy vahvoja uskomuksia, joita Maan sielujen ja Kaikkeuden luomistyö ei kuitenkaan noudata.


Vaikka ihmisen ylläpitämä ajanlasku nollautuu gregoriaanisen vuoden vaihtuessa, ei se tarkoita spirituaalisessa mielessä kaiken uusivaa ja alusta aloittavaa hetkeä.


Siksi me petymme vuosi toisensa jälkeen, kun vuodenvaihde ei tuonutkaan tarpeeksi uusia taianomaisia mahdollisuuksia ja puuttuvia resursseja, eikä elämämme kääntynytkään hetkessä nousukiitoon.


Kipuilemme todennäköisesti mahdollisuuksien puutteessa ja revimme itseämme sisäisesti, sillä egoistinen halu muuttaa elämää on suurempi kuin käsillä olevat resurssit.


Gregoriaaninen vuodenvaihde ei siis ole itsessään lähtölaukaus uuteen spirituaalisessa mielessä, vaikka siihen ladataankin vahvoja odotuksia ja uskomuksia.


Gregoriaaniseen ajanlaskuun kätkeytyneen numerologian kautta voidaan toki saada arvokasta informaatiota ajankuvan kosmisista energioista, mutta korkeimmat spirituaaliset oppaamme ja luomistyötämme ohjailevat tekijät Maassa ovat kuitenkin sidottuina Auringon ja Kuun energioiden vaihteluihin.


Koko käsite vuoden vaihtumisesta voidaan hylätä spirituaalisessa mielessä, ja keskittyä tarkkailemaan Maan akselin suhdetta Aurinkoon, eli seurata Auringon antaman elinvoiman ja kasvua ohjailevan valoenergian määrän ja laadun virtaamista planeetallemme.


Sen tärkeimmät kohokohdat tunnetaan tietenkin kevät- ja syyspäiväntasauksina sekä kesä- ja talvipäivänseisauksina, mutta niiden väliin jäävä tila on yksi osa laajempaa sykliä, jossa spirituaalisen evoluution kehitys tapahtuu.


Spirituaalisen kehityksen edistyminen ja sen virstanpylväät ovat niitä ainoita mittareita, joilla tavoitteidemme ja unelmiemme materialisoitumatkin toteutuvat.


Niitä itsessään on mahdotonta mitata ja ennustaa, ylläpitää minkäänlaista ajallista kirjanpitoa, sillä Kaikkeus ei ole sidottu mihinkään muuhun määreeseen kuin ikuiseen olemassaoloon ja äärettömään tilaan, jossa kaikki olevainen ja olematon virtaavat tauotta sujuvasti vuoropuhellen ja toisiinsa kietoutuen, ylläpitäen harmoniaa.


Samalla tavalla nämä kosmiset voimat kutovat elämäämme; välillä intensiivisemmin luoden ja toisinaan taas leväten, tarkastellen syntynyttä luomusta ja muokaten sitä kuin taiteilija mestariteostaan.


Jotta harmonia säilyy ja lisääntyy, on välillä purettava vanhaa ja luovuttava jostain ideasta, jotta jokin vieläkin suurenmoisempaa voisi syntyä. Luovuuden on annettava toteuttaa itse itseään.


Vain me itse luomme ja ylläpidämme kaaosta olemuksessamme ja elämässämme, ja yksi merkittävä syy siihen on edistymisemme mittaaminen gregoriaanisen ajanlaskun mukaisesti. Silloin olemme alun alkaenkin tuomittuja pettymykseen ja sisäiseen kärsimykseen.


Namaste,

Anahata


Tämä on viimeinen tilaisuutesi kylpeä Lakshmin runsauden energiassa!


Lakshmin Runsauden Manifesti 2021 on poistumassa valikoimastamme, ja siksi haluamme tarjota sinulle vielä upean viime hetken mahdollisuuden tehostaa luovuuttasi ja inspiraatioherkkyyttäsi Maailmankaikkeuden Äitijumalattaren luomisvoimalla. ​ Kampanja sisältää kaksi hoitokertaa sekä kaksi ylläpitohoitoa yhden hinnalla (49€). Kampanja on voimassa 24. - 28.2.2021, jonka aikana lunastetut hoidot tulee käyttää vuoden 2021 loppuun mennessä. Ei ostorajoitusta.


Tee tilaus muutamalla klikkauksella täällä.

Asset%208xxhdpi_edited.png

© 2021 Love from Anahata