Search

Henkisyytesi on hyväksyttävää


Harva uskaltaa avautua omasta henkisyydestään ja sisäisen maailmansa rikkaudesta, syvyydestä ja kauneudesta julkisesti, vaikka se on alkuperäinen olemuspuolemme ihmisyyden luoman kuoren alla. Se asuu meissä jokaisessa. Henkeviä keskustellaan ainoastaan niiden tuttujen ja turvallisten, luotettavien ihmisten kanssa, jotka tuntevat meidät parhaiten ja kuuntelevat tuomitsematta. Heidän seuransa saa meidät avautumaan ja vapautumaan. Henkisyytemme hakee hyväksyntää ja ymmärrystä ulkoisesta maailmasta, jonka peilaamiseen kanssakulkijat tuovat arvokkaan lisän. Meidän tulisi saada ilmaista sisäistä maailmaamme estoitta, mutta se ei aina kaikissa tilanteissa ole suotavaa ja sallittua ulkoisista näkökulmista johtuen, ja joudumme estämään tai suodattamaan omaa käyttäytymistämme suotta. Jos toistuvasti tällaisissa tilaisuuksissa avaamme sydämemme, ja annamme sen kauneuden ja herkkyyden näkyä muille, saatamme saada osaksemme ihmetystä ja arvostelua, jonka aistiessamme peloissamme sulkeudumme ja lukitsemme tuon sisäisen maailman oven pysyvästi ulkopuolisilta. Henkisestä olemuksestamme ja ainutlaatuisesta elämänkokemuksestamme tulee suurin salaisuutemme.

Monet omaan henkisyyteensä ja sisäiseen maailmaansa tutkimusmatkalle uskaltautuneet saattavat kokea irrallisuutta ulkoisesta maailmasta ja sellaisista ihmisistä, jotka ovat lumoutuneet materiaalisen maailman häviävistä rikkauksista tai niiden puuttumisen kautta elämisestä. Vaikka ihmisyyden unesta henkisyyteen heränneet sielut kokevat löytäneensä vihdoin jotain merkityksellistä ja tyydyttävää elämänsä keskelle, unohtuvat he helposti vain tietoisuudesta toiseen siirryttäessä jälleen uuden maailman lumoihin. Tasapainoilu näiden kahden tietoisuuden, ihmisyyden ja henkisyyden välillä, saattaa tuottaa haasteita ja luoda epätoivoa ennen tasapainon löytymistä niiden välillä. Tiedonjano lisääntyy tutkiessa, sillä olemme vihdoin löytäneet vastauksia niihin kysymyksiin, joita olemme saattaneet lapsesta asti itseltämme kysyä, emmekä haluaisi enää palata todellisuuteen ihmisyydessä. Henkisyys ravitsee meitä syvemmällä tasolla kuin ihmisyys koskaan, ja janoamme vain lisää tuota tietoisuuttamme avartavaa ja sisäistä maailmaamme sanoittavaa tietoa. Elämänkokemuksemme saa vihdoin ymmärrystä, ja voimme tuntea tulleemme kotiin.

Henkisyyden integroiminen ihmisyyteen ja pysyvän tasapainon löytämisen noiden kahden olemuspuolen välillä ei voi odottaa tapahtuvan yhdessä yössä. Jos persoonamme ihmisyydessä on ollut meille aiemmin ainoa hyväksyttävä todellisuutemme, ei tuon äärettömän sisäisen maailman tajunnan räjäyttävä avautuminen ole hallinnassa heti. Se on kuin jälleensyntyminen jo olemassa olevaan kehoomme korkeammassa tietoisuudessa, jossa elämä on aloitettava jälleen vastasyntyneen asemasta. Pienin askelin saamme tutkia uutta olemustamme ja sitä tietoisuutta, joka tajunnassamme on avautunut, kasvaen hetki hetkeltä yhä tutummaksi henkisen olemuspuolemme kanssa. Kun alamme saamaan vastauksia sisäisen maailmamme kysymyksiin ja uppoudumme yhä syvemmälle sen pinnan alle, saatamme unohtaa paikkamme ihmisyydessä. Yhtäkkiä vanha elämämme ei tunnukaan enää samaistuttavalta, vaan näyttäytyy tylsänä ja valjuna verrattuna siihen rikkaaseen ihmemaahan, jonka olemme sisältämme löytäneet.

Emme silti saa koskaan unohtaa tehtäväämme ihmisyydessä ja tarvettamme olla inkarnoituneena materiaaliseen maailmaan, vaikka löydämmekin henkisen kotimme ja yhteyden alkuperäämme. Vierailumme tällä planeetalla tässä ajassa on oma valintamme, jota henkisyyden löytäminen auttaa sanoittamaan elämänkokemustamme täydentäen ja avartaen. Tärkeintä on löytää henkisyys ihmisyydessä, eli elää ihmiskehossa henkisenä olentona. Ihmisen moraalikäsitys ja arvomaailma vaihtuvat hiljalleen henkisen tietoisuuden luomiin arvoihin, jotka palvelevat sydäntä egon sijaan. Tämä muutos ja muuntautuminen pysyvästi korkeampaan tietoisuuteen yhdistää hengen ja kehon yhdeksi olemukseksi, jonka kautta eläminen helpottuu ajan mittaan. Kun tämä prosessi pääsee aikuistumisen vaiheeseen jälleensyntymän ja varhaisnuoruutensa jälkeen, eläminen henkisenä olentona ihmisten maailman keskellä sujuvoituu. Matka ei kuitenkaan koskaan pääty, sillä sisäinen olemuspuolemme jatkaa avautumistaan ja pyytää tutkimaan itseään yhä syvemmältä, mutta tässä vaiheessa henkisyyden juurruttaminen ihmisyyteemme on jo hyvässä vauhdissa.

Se, miten hyvin itse hyväksymme tämän sisäisen maailmamme ja henkisen olemuspuolemme olemassa olon, sanelee sulautumisemme materiaaliseen maailmaan. Kun olemme vihdoin saaneet sanoitusta henkisyyteemme ja sisäisiin kokemuksiimme, ei meidän enää tarvitse hakea sitä itsemme ulkopuolelta muista ihmisistä. Emme myöskään kaipaa heidän hyväksyntäänsä muuttuneelle olemuksellemme ja itseilmaisullemme, tai avartuneelle maailmankatsomuksellemme. Ymmärrämme olevamme tärkeitä juuri sellaisena kuin olemme, sillä henkisyyden avautuminen laajentaa käsitystä itsestämme ja siitä äärettömän laajasta olemuksesta, jota me ihmiskuoren alla olemme. Meidän on vain uskallettava tulla ulos tuosta kuorestamme, sillä omaan henkisyyden kuplaamme jäädessämme emme toteuta sitä tehtävää, joka meille on annettu. Oman sisäisen valon, rakkauden ja kauneuden ilmentäminen on sielumme tärkein tehtävä, sillä silloin sallimme jumaluuden ilmentyä kauttamme tähän maailmaan, itsekin eläen puhtaasti sen voimasta.

Tuon sisäisen kauneuden ja sydämen herkkyyden kätkeminen muiden katseilta satuttaa vain meitä itseämme, vaikka usein saatamme kokea sen ainoaksi mahdollisuudeksi suojautua muiden arvosteluilta. Tällainen itsensä suojaaminen johtuu pelosta ja siinä luulossa elämisestä, että emme ole arvostettuja ja hyväksyttyjä muiden silmissä. Emme koskaan voi vaikuttaa siihen mitä muut meistä ajattelevat ja tuomitsevatko he meidät, vai hyväksyvätkö sellaisena kuin olemme. Meidän ei tule mukautua ihmisyyden ja ulkoisten aspektien mukaisesti, sillä aito ja rehellinen henkisyyden ilmentyminen lähtee sisältämme. Ulkoinen maailma järjestyy aina sisäisen maailmamme mukaisesti. Jokaisen elämänkokemus on heidän omansa ja perustuu osin siihen, ovatko he sinut oman henkisyytensä ja sisäisen maailman kanssa, vai työntävätkö he sen sivuun kääntäen päänsä pois omasta valostaan. Koska emme voi vaikuttaa muiden ajatusmaailmaan itsestämme, voimme sallia itsellemme puhtaan itseilmaisun, tavan toimia ja elää elämäämme, koska silloin vapautamme myös muut tekemään samoin. Ollessamme itse esimerkkinä omalla henkisyydellämme ja avoimuudellamme muille, teemme siitä yhä hyväksyttävämpää ihmisyydessä ja muiden keskuudessa.

Henkisyyden suuria totuuksia tutkiessamme opimme hyväksymään itsemme ja jumalallisen rakkauden ilmentymisen sielumme ja sydämemme kautta, ja opimme näkemään tuon elämää antavan voiman myös muissa. Oman henkisyytensä kanssa sinuiksi kasvaminen on pitkällinen prosessi, joka vaatii ennen kaikkea meiltä itseltämme hyväksyntää ja armollisuutta olla se kaunis olento, joksi meidät on luotu. Tuon todellisen olemuspuolemme ilmentäminen on kuitenkin elintärkeää, sillä vain siitä eläessämme voimme kokea olevamme kokonaisvaltaisesti sielua myöten elossa. Silloin emme enää nöyrry ihmisyyden asettamien normien ja paineiden alla, vaan voimme omasta voimastamme käsin nousta niiden yläpuolelle. Omalla esimerkillämme näytämme myös muille, että se on mahdollista ja ennen kaikkea suotavaa toimintaa, johon meitä kannustetaan. On syntymäoikeutemme saada elää henkisyydestä käsin ja loistaa valoamme maailmankaikkeuteen, jonka tärkeä osa myös ihmisyys on. Henkisyytemme ilmaiseminen ihmisyydessä on se tehtävä, jota meistä jokainen on täällä oppimassa omalla tasollaan ja omassa aikataulussaan. Omasta sisäisestä maailmastaan käsin eläminen on siis arvokkain lahja, jonka voi itselleen antaa, ja tuo lahja on tarkoitettu jaettavaksi.

Enkelein,

Sanna

#henkisyys #ihmisyys #hyväksyntä #myötätunto #elämänkokemus #elämäntehtävä

© 2019 modo et forma