Search

Vanhassa vara parempi?


Irti päästäminen on paljon monitasoisempi ja suurempi yksittäisten asioiden kokonaisuus, jossa yksi askel johtaa toiseen ohjaten läpi kokonaisen tapahtumien sarjan aina eheytymiseen saakka. Vaikka kaikki alkaa irti päästämisestä, on se silti vain alku sitä seuraavalle prosessille, jonka eri vaiheet saattelevat meidät kasvuun ja onnellisempaan elämään. Tämä prosessi on välttämätöntä käydä läpi iloineen ja suruineen, jotta voi todella eheytyä ja astua elämässään eteenpäin ja vastaanottaa sellaista onnea, joka saapuu luokse pysyvästi tai palvelemaan siinä hetkessä edellistä paremmin. Matka on täynnä erilaisia sudenkuoppia ja egon ansoja, joiden väistely on kuitenkin mahdollista keskittymällä kiitollisuuteen ja kaikkeen siihen hyvään, mitä elämä pitää sisällään. Menetykseen, suruun ja kärsimykseen keskittymällä tulee antaneeksi vallan ja hallinnan egolleen, joka hidastaa ja hankaloittaa matkantekoa suotta. Tämä matka on kuljettava joka tapauksessa ja vain oma asenne määrittelee matkan mukavuuden. Lopussa odottaa palkinto ja eheytyminen, joka tekee matkasta kulkemisen arvoisen. Jos siis lopulta avautuu irti päästäessään paljon paremmin palveleville asioille, miksi surra sitä mistä luopuu?

Surut, kivut ja kärsimykset kertovat meille aina jotain itsestämme ja sisäisestä maailmastamme, kokemuksistamme, tunteistamme ja ajatuksistamme. Ulkoisen maailman tehtävä on heijastaa omaa sisäistä maailmaamme, ja ne ovatkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kohdatessamme elämässä haasteita, jotka vaikeuttavat matkaamme tai aiheuttavat meille kipuja, ovat ne aina ärsykkeitä ja kehotus kääntyä tutkimaan sisintämme. Kaikki vastaukset löytyvät vain meistä itsestämme, ja meidän on turhaa yrittää etsiä ratkaisuja ongelmiimme itsemme ulkopuolelta. Ulkoinen maailma voi auttaa meitä tässä oman sisimpämme tutkimusmatkassa toimien peilinä, mutta meidän tulee sen vaikutuksesta ymmärtää korjata ja parantaa oma sisäinen maailmamme. Emme voi odottaa ulkoisen kaaoksen, keskeneräisyyden ja tilanteiden ratkeavan, jos oma sisäinen maailmamme heijastaa todellisuuteemme noita elementtejä. Ensin tulee sisäinen rauha, tyyneys ja luottamus, ja vasta sen jälkeen alkaa ulkoinen todellisuus muuttaa muotoaan vastaamaan sisäistä tasoamme. Vain tällä tavalla saavutamme pysyvän tasapainon ja kasvun, joka on aina ensisijainen tavoitteemme inkarnoituessamme fyysiseen kehoon.

Jos löydämme itsemme kiertämästä kehää elämässämme, jossa samat tilanteet ja asiat palaavat eteemme elettäväksi kerta toisensa jälkeen vain hieman muotoaan muuttaen ja yhä uudelleen kipua tuottaen, on sen viesti merkityksellinen. Meidän tulee muuttaa omassa toiminnassamme ja asenteessamme jotain, joka tulee ratkaisemaan tilanteen lopulta omaksi parhaaksemme. Me emme aina tiedä omaa parastamme, vaikka luulemme olevamme täysin tietoisia siitä, miten elämämme tulisi järjestyä, jotta olisimme onnellisia. Usein nuo toivomamme ja jo etukäteen käsikirjoittamamme ratkaisut eivät kuitenkaan tuo muutosta kuin ulkoiseen maailmaan, ja tämä taas takaa asian kierron ja sen uudelleen kohtaamisen myöhemmin, kunnes olemme hyväksyneet sen mukanaan kantaman henkisen opin. Ulkoisen maailman tuoma onni ei ole koskaan pysyvää, vaan se saattaa kadota seuraavassa hetkessä. Vain sisäistä maailmaa ja omaa asennettamme muuttamalla asia ratkeaa lopullisesti tuoden meille rauhan, sillä sallimme sen opettaa meitä ja kohottaa tietoisuutemme korkeampaan perspektiiviin.

Mistä siis lopulta päästämme irti, kun kohtaamme elämän oppeja ja mahdollisuuden kasvaa henkisesti? Irti päästäminen ymmärretään usein kertaluontoisena suorituksena, jonka jälkeen odotamme onnen lankeavan osaksemme. Kuten sanottu, on se paljon monitasoisempi ja merkitykseltään syvempi kuin pelkkä ajatuksen tasolla tapahtuva teko. Silloin irti päästäminen jää pinnalliseksi ja vaikutuksiltaan tehottomaksi, jos emme todella sisäistä ja ymmärrä mistä olemme päästämässä irti. Jos emme todella halua muuttua ja ole valmiita uudelleenohjelmoimaan itseämme, tulemme jälleen kohtaamaan nuo samat opit, jotka sisältävät ratkaisun ongelmaamme. Irti päästäminen tapahtuu aina ensin sisäisillä tasoilla, emmekä me voi luopua sellaisista ulkoisista asioista, joista eroon hankkiutumisen luulemme olevan tie sisäiseen rauhaan. Kun sitten löydämme näiden edessämme olevien tilanteiden ja asioiden sisältämät opit ja pääsemme niiden ytimeen omassa itsessämme, alkaa tilanne ohjata ja opettaa meitä hyvin luonnollisella tavalla. Silloin olemme valmiita vastaanottamaan opin, kohottamaan ja laajentamaan perspektiiviämme, ja muuttamaan omaa asennettamme, käytösmallejamme ja antamaan ohjat egomme sijaan korkeammille voimille.

Todellisuudessa päästämme siis irti lukuisista eri asioista omassa sisäisessä maailmassamme, jotka muuttuessaan muuttavat myös ulkoisen maailman. Tilanteet ratkeavat omaksi parhaaksemme vasta kun luovumme kontrolloinnin tarpeesta, lopputuloksen määräämisestä ja sen tavasta saapua luoksemme haluamallamme tavalla. Tämä on ensimmäinen irti päästämisen vaihe, eikä prosessi etene ilman sen oivaltamista ja sen toteutumista omassa sisimmässämme. Saamme jäädä kiertämään kehää ja kohtaamaan yhä uudelleen samat asiat, kunnes olemme valmiita valitsemaan korkeamman perspektiivin ja sen sisältämän opin. Tällä tavalla elämä opettaa. Vasta hyväksyessämme tilanteen ja kohotessamme sen yläpuolelle voimme ymmärtää mistä olemme todella päästämässä irti. Silloin näemme tilanteen ja elämämme aivan uudessa valossa – kirkkaammin ja selkeämmin. Kun kohotamme perspektiivimme nousten hengen tasolle, tuntuu ihmisyydessä jostain asiasta irti päästäminen ja luopuminen kipuineen ja suruineen mitättömältä siihen verrattuna, miten paljon paremmin palveleville ratkaisuille, onnelle ja pysyvälle runsaudelle avaudumme.

Ihmisyydessä irti päästäessämme tulemme usein vain huomioineeksi sen mistä luovumme. Kuvittelemme jonkin asian olleen pysyvä onni, ja sen tuttuus ja turvallisuus usein luovat meille valheellisen tunteen onnesta. Hyväksymme usein liian pitkään sen tuottamat kärsimykset, kivut ja surut, sillä pelkäämme siitä luopumisen aiheuttavan meille menetyksen ja tyhjyyden tunteita. Saatamme ajatella, että onhan tämäkin tyhjää parempi. Siksi tyydymme vähempään kuin mitä ansaitsemme, koska me valitsemme sen itse. Sillä hetkellä, kun olemme käynnistäneet sisäisen prosessin ja valmistautuneet luopumaan jostain sellaisesta joka ei meitä enää palvele, alkaa Universumi työskennellä hyväksemme saatellakseen luoksemme sen, minkä uusi kohonnut tietoisuuden tasomme, viisautemme ja tahtomme puoleensa vetää. Tämä vaatii kuitenkin sen, että emme enää haikaile menneisiin aikoihin, vaan todella tahdomme astua elämässä eteenpäin jättäen menneet taaksemme. Tämä irti päästäminen tapahtuu siis sisäisesti, mutta sitä seuraa aina ulkoisen tason muutokset. Koska sisäinen prosessi käynnistyy ja halu vastaanottaa paremmin palvelevia asioita syttyy, tulee luonnollisesti eteen myös sellaisesta luopuminen, joka ei voi olla osa uutta kohottunutta sisäistä maailmaamme.

Sisäisen tason muutokset, kohonnut perspektiivi ja avartunut tietoisuus ovat kaikki osa henkistä kasvua. Noiden tasojen muutokset aiheuttavat sen, että kasvamme vanhasta ja joskus meitä tyydyttäneestä elämästä ulos. Emme koe enää onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteita menneisyyden valinnoistamme, jotka ovat kuljettaneet meidät tähän hetkeen ja kaiken sen runsauden äärelle, jota elämässämme on. Asiat ja ihmiset, jotka joskus palvelivat meitä ja tuottivat meille onnea, eivät tunnu enää herättävän meissä mitään muita tuntemuksia kuin pettymystä, turhautumista ja epätoivoa. Kipumme ja kärsimyksemme on usein merkki tarpeesta siirtyä eteenpäin sille tasolle myös ulkoisessa elämässämme, jolle olemme henkisesti kasvaneet. Tämä on kuin kutsu muutoksen tielle ja täysin uudelle polulle, jolle astuminen tuottaa henkistä tyydytystä. Tässä vaiheessa on täysin luonnollista kokea pelkoja ja epäluuloja elämän kantavuudesta, sillä mitä suurempaa kasvua olemme henkisesti saavuttaneet, sitä valtavampia ovat myös ulkoisen maailman ja elämän muutokset. Universumi pyytää meitä päästämään irti ja luottamaan siihen, että aikanaan pois luovuttamamme asiat tullaan korvaamaan uusilla, paremmin palvelevilla ratkaisuilla, runsaudella, onnella, ilolla ja rakkaudella.

Vain niin kauan kuin pidämme kiinni vanhasta, emmekä ole valmiita luopumaan meitä palvelemattomista asioista, vain niin kauan emme salli paremmin palvelevien vaihtoehtojen saapua luoksemme. Jos haluamme jatkaa vanhan kehän kiertämistä ja kohdata yhä uudelleen samat asiat, jotka tuottavat meille päänvaivaa, saamme sen tehdä. Siksi meidän tulee ymmärtää irti päästäessämme ja astuessamme sen suurempaan prosessiin, että emme itse asiassa ole koskaan luopumassa lopullisesti mistään, vaan teemme vain tilaa uudelle. Tuo uusi tulee aina tuomaan tullessaan uusia ilon aiheita ja kiitollisuutta, jollaisesta emme tässä hetkessä vanhasta irti päästäessämme pysty edes uneksimaan. Siksi meidän ei tule määritellä sitä ja pyrkiä kontrolloimaan lopputulosta, koska emme koskaan voi tietää, mitä elämän seuraavat askeleet pitävät sisällään. Jos irti päästäessämme sallimme parhaan mahdollisen lopputuloksen tapahtua, uuden saapua luoksemme täydellisellä ajoituksella ja tavalla, ja uskomme saavamme uuden sisäisen maailman vastaavaa onnea, sen me myös saamme.

Meidän tulee siis tietää mistä olemme päästämässä irti henkisellä tasolla, sillä vain tietoisuus ja sen laajentuminen voivat tuoda henkistä kasvua ja sitä kautta ulkoisia muutoksia, elämänlaadun parantumista ja onnen lisääntymistä. Asia, josta tulemme luopumaan, on siis saattanut oppinsa meille loppuun, ja voimme jopa tuntea kiitollisuutta sitä kohtaan. Ilman tuota oivallusta emme ole saaneet tilanteen tai asian sisällään pitämää opetusta ja nousseet sen myötä korkeammalle saavuttaen henkistä kasvua, eikä todellinen eteenpäin vievä irti päästäminen toteudu. Irti päästäminen on siis aina tietoista ja pidempi prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä. Se on kokonainen ajanjakso, joka on elettävä kaikkine vaiheineen läpi eheytymiseen saakka, sillä vasta eheytyneessä tilassa voimme vastaanottaa parantuneen ja kasvaneen henkisen tasomme mukaista runsautta, siunauksia ja onnea elämäämme. Tämä tie on kuljettava läpi kärsivällisesti ja sallittava itselle se aika, jonka oman henkisen kasvun saavuttama taso vaatii. Mitä suurempi ja pidempi irti päästämisen prosessi on, sitä enemmän kasvua on saavutettu. Elämään saapuva uusi runsaus ja onni ovat aina verrannollinen henkisen kasvun määrään, ja usein se saapuu luokse moninkertaisena pois annetun tilalle. Tuo runsaus tyydyttää aina sielua, eikä koskaan vain egoa.

Enkelein,

Sanna

#irtipäästäminen #eheytyminen #parantuminen #suru #luopuminen #uusialku

© 2019 modo et forma