Search

Elämä on henkinen matka


Jokainen meistä on varmasti miettinyt elämän tarkoitusta ja hakenut vastausta omalle olemassaololleen. Miksi olen täällä ja onko minulla jokin erityinen tehtävä? Ihmiselämä kaikessa lyhykäisyydessään ja suorittamisessa ei tunnu elämisen arvoiselta; emmehän ehdi edes elää, ennen kuin kuolemme! Miksi jotkut viipyvät täällä vain silmänräpäyksen verran ja toiset näyttävät löytäneen pitkän iän salaisuuden? Miten epäreilua on, että kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä elämään syntyessään ja sen pituuskin näyttää vaihtelevan dramaattisesti ja mielivaltaisesti.

Olen etsinyt vastausta tähän kysymykseen koko elämäni ajan. Muistan jo varhain lapsena ajatelleeni ihmisyyttä, elämää ja kaiken olevaisen tarkoitusta, elämän syvempää merkitystä. Halusin selvittää kuka todellisuudessa olen ja miksi olin syntynyt tähän elämään ja ruumiiseen. Kyselin itseltäni kuin olisin tiennyt vastauksen, mutta unohtanut sen. Muistissani tuntui olevan musta aukko, jota syvimmätkään pohdintani eivät pystyneet täyttämään. Kaikki tuntui pyyhkiytyneen muististani ja olin kuin unessa tai jopa painajaisessa, josta odotin joka hetki herääväni.

Vuodet vierivät ja kysymys vaivasi minua aika ajoin. Sen mystisyys ja äärettömyys saivat minut sanattomaksi joka kerta, ja tunsin ahdistusta syvällä sisimmässäni, sillä en onnistunut selvittämään mysteeriä järjellä. Tuntui kuin olisin elänyt ilman päämäärää, vain odottaen kuolemaa ja pimeyttä elämän jälkeen. Tämänkö vuoksi olen olemassa? Syviä ajatuksia pienelle lapselle ja kasvavalle nuorelle. En silti tuntenut tarvetta selvittää mieltäni vaivaavia kysymyksiä kenenkään kanssa, vaan jätin asian rauhaan siinä ikinä valaistumista saavuttaen. Tiesin, että jonain päivänä joku korkeampi voima tulisi kertomaan, miksi minut on luotu ja mitä tehtävää olen täällä suorittamassa. Luotin, että minut luonut taho esittäytyy kun sen aika on.

Paljon on koettava ja rakennettava, kunnes ymmärtää mistä elämässä on kyse. Kun ihminen luulee saavuttaneensa kaiken, hän ymmärtää että ei todellisuudessa omista mitään, eikä edes ymmärrä ihmiselämän perimmäistä merkitystä. Kaikki mitä omistaa, alkaa hajota; joko itse elämäänsä maan tasalle repien tai seuraten sen luhistumista, yrittäen samalla kannatella väistämättä pala palalta romahtavaa kulissia. Kun huomaa tämän epätoivoisen työn olevan turhaa ja päästää irti kontrolloinnin tarpeesta, sallii jonkin itseään paljon mahtavamman voiman astua elämään. Kun on valmis antamaan kaiken pois, on valmis kuulemaan totuuden ja vastaanottamaan elämäntehtävänsä.

Syitä elämää ohjanneille valinnoille ja niiden seuraamuksille hakee usein itsensä ulkopuolelta luullen olevansa uhri, jolle elämä vain tapahtuu, ilman että siihen voi itse suuremmin vaikuttaa. Kaikki kokemamme vääryydet ovat muiden aiheuttamia. Vai ovatko? Me emme vain satu syntymään maailmaan, kokemaan ihmiselämää lyhyen hetken verran valossa ja palaten taas kuoleman kautta ikuiseen pimeyteen. Me luomme oman maailmamme omilla ajatuksillamme ja tunteillamme, vedämme puoleemme kaiken hyvässä ja pahassa. Jokainen suunnittelee elämäntehtävänsä ja kulkunsa täällä pääpiirteittäin ennen inkarnoitumistaan, syntymistään elämään, valitsemaansa perheeseen ja ruumiiseen. Olet itse valinnut tiesi, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Sinä valitsit syntyä tähän elämään ja elämälläsi on suurempi tarkoitus kuin osaat kuvitella.

Elämä on henkinen matka ja sielumme on oppimassa elämää hengessä, vieden samalla ihmisen evoluutiota eteenpäin fyysisessä ruumiissa. Taito on pysyä hengessä ja sieluyhteydessä, elää henkistä elämää kunnioittaen kaikkea olevaista sanoissaan ja teoissaan; kohdella muita niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Ihmisyys luo hengelle haasteen, erottaen hengen ykseydestä ja alkuperästään, jumaluudesta. Hengen tasolla olemme kaikki yhtä, meillä on sama jumalallinen alkuperä ja sielumme on palanen Jumalaa. Hengen synnyttyä fyysiseen ruumiiseen, se vaipuu hiljalleen ihmisyyden uneen ja kaksinaisuuden harhaan unohtaen ykseyden. Tässä elämässä, ihminen ruumiissaan tulee jälleen yhdistymään henkeen ja alkaen elää ykseydessä, tunnistaen jälleen sielunsa jumalallisen alkuperän.

Ihmisen matka henkeen ja sieluun voi alkaa, kun hän on valmis astumaan henkiselle tielle ja kyseenalaistamaan ihmisyyden ja tutkimaan maailmaa sen takaa. Ensimmäinen askel voi olla tietoisesti tai tiedostamatta otettu; halu kurkistaa henkimaailmaan ottaen itse yhteyttä, tai kriisi keskellä elämää voi viedä oman todellisen elämäntehtävän ja ihmisyyttä suurempien kysymysten äärelle. Ihminen saa vastauksen, kun on kulkenut elämässään sen äärelle ja on valmis ymmärtämään ja hyväksymään sen. Vasta silloin osaa kysyä oikean kysymyksen, johon vastaus on sopii. Vastaus on jotain muuta, kuin mitä pieni mielemme on edes osannut kuvitella sen sisältävän. Jumalaa, henkimaailmaa ja ihmisen todellista olemusta ei pysty järjellä selittää, se tunnetaan sydämellä ja opitaan elämän kautta.

Vastauksen elämän ja ihmisyyden mysteeriin sain keskellä eloni pimeintä aikaa; silloin kun sitä eniten tarvitsin ja osasin pyytää sydämelläni, odottamatta järjellistä vastausta. Olin vastaanottavainen ja valmis antamaan elämäni korkeimpiin käsiin myöntäen, että en selviydy ja jaksa yksin. En halunnut jatkaa rakentamaani elämää, olin kulkenut tieni päähän ja ajautunut valinnoissani umpikujaan. Silloin pimeydessä avautui ovi, josta kehotettiin kulkemaan; oli hypättävä jyrkänteeltä kuiluun ja luotettava, että joku ottaa kiinni ennen pohjaa. Ilman vaihtoehtoja ja puoliksi pakotettuna hyppäsin, vailla harmainta aavistusta siitä mihin se minut veisi ja miksi niin oli tehtävä. Hyppy tuntemattomaan vei minut suoraan vastaukseni äärelle. Siihen kysymykseen, jonka kanssa olin kipuillut koko elämäni vastausta etsien sitä löytämättä, olin nyt saamassa selityksen. Löysin sieluni.

Enkelein,

Sanna

#elämäntehtävä #sielunvaellus #ihmisyys #sieulunsopimus #elämänmuutos #sielu

© 2019 modo et forma